Hae tästä blogista

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ihanuutta ihan uutta

Heinäkuu oli ihana. Ja päättyi mitä ihanimmin. Tätä saavutusta ihaillessa menee muutama hetki.  ♡

Ihana, ihana elämä.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Lelulaatikoita olohuoneeseen

Metsästelin pientä lastentuolia nettikirppikseltä tuunattavaksi. Löytyikin edullinen tuoli, mutta myyjä halusi myydä sen yhdessä kahden vanhan laatikon kanssa.
Ja kuinkas sattuikaan, olohuone kaipasi lelulaatikoston, sillä lapsiturvallisuuden nimissä sohvapöytänä ja leluvarastona toimineen vanhan armeijan varustelaatikon piti siirtyä hetkeksi varastoon. Varustelaatikko on ihana, mutta sen metalliset salvat ja kulmat juuri nyt hiukan liian rajuja turvatyynyjä pikkuihmisille.
Kirppislaatikot olivat muodoltaan kauniit, käsintehdyt puisia pyöriä myöten, mutta aika tömäkän väriset meidän olohuoneeseen.


Puunvärisinä olisivat ihanat, mutta juuri nyt ei energia riittänyt niin suureen operaatioon. Töihin pääsi siis kookosmaali.
Maalin pinta on matta ja pyyhittävä, jättäen vielä pienet epätäydellisyydetkin esille.
Pari kerrosta maalia ja laatikot pääsivät sohvan nurkkaan leikkipaikka täydennykseksi.

Kannet liukuvat pois laatikoiden päältä joten leikit voi virittää myös tuohon kansien päälle.

Laatikoissa on tosiaan myös pyörät alla joten lienee ajan kysymys koska noilla ajetaan myös rallia...

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pahviroskasta korurasiaksi

Ainakin meidän kotona pyörii aina välillä sekalaista pakkausjätettä ja pahviroskaa. Minun tekisi aina mieli keksiä siitä jotain uutta, etenkin kun on kyseessä ruskea pahvi. Pyöritteli taas käsissäni tuollaista pahvinpalaa,  kun keksin että siitä voisikin tehdä laatikon. Perinteinen pahvilaatikoita olisikin tylsä joten selailin läpi origamiohjeita. Ja sitten löytyikin sopiva.
Valmis purkki on kolmiulotteisesti timantin muotoinen, mutta lopulta aika yksinkertainen askarrella. Kunhan piirtämisessä on tarkka.
Ensin tarvitaan pyöreä pahvikiekko. Minä käytin lautasta apuna ja piirsin sillä symmetrisen muodon. Leikkaaminen sujui ihan saksilla.
Sitten  ympyrän sisään piirretään kuusikulmio. Minä piirsin viivottimen avulla sivuille pienet apuviivat ja piirsin leikkaajat sitten tussilla.
Ja kuusikulmion sisään tasaisia kolmioita.
Kun ruudut on tehty, yläreunasta leikataan pois kolme ruutua. Minä leikkasin paperiveitsellä.
Sitten avataan vielä kulmien taitoskohdat saksilla tai veitsellä.
Minä vedin varovasti tukiviillot kaikkiin samoihin,  niin kevyesti tosin että vain pahvin ylin kerros leikkautui.
Sitten taitetaan laatikko kasaan ja kiinnitetään liimalla. Minä käytin paperisen versioon paperiliimaa,  ja tähän pahviseen kuumaliimaa.
Lopputuloksena on tukeva laatikko.
Timantin muoto mahdollistaa pyörittelyn ja koteloon on kiva tipauttaa vaikka korut yöksi.

Ps. Olihan se pakko tehdä vielä muutama... valkoisena näyttää miltei piirustukselta.



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Pikkutuoli pikkulukutoukalle

Kuten jo mainitsinkin, lelulaatikoiden kylkiäisenä (tai toisinpäin) tuli taloon myös pikkuinen lasten tuoli.
Tuolin muoto on minusta ihana, hiukan pesämäinen, joten siinä on pienenkin ipanan helppo istuskella. Jalat ovat leveällä, joten ei pitäisi ihan herkästi keikasta kumoonkaan.

Tuolin väri oli sama oranssinpunainen kuin toisessa lelulaatikossa. Tavallaan oikeinkin ihana, mutta meidän olohuoneeseen sopii kuin munkkirinkilä säästöpossuun. Myös maalipinta oli samalla tavalla aikojen kuluessa kulunut ja kärsinyt.

Punaisen maalin alta kuitenkin pilkotti myös harmaata, joten saattaa olla että alkuperäinen väri on ollut harmaakin.
Tuoli tulee tosiaan sekin olohuoneeseen joten maalasin sen samalla harmaalla Bloomin kookosmaalilla kuin lelulaatikotkin.
http://bloom.fi/maalit/kookosmaali/
Tuoli ja laatikot ovat siis edelleen ja taas parit toisilleen.


Kookosmaalin harmaa väri ja pinta on huippukaunis etenkin hiukan monimutkaisemmassa ja koristeellisemmassa kalusteessa. Syvä matta on samaan aikaan minusta sekä perinteinen että sopivasti raikas.

Tuolissa tuli omaan silmään tosi suloinen.
Joku pieni yksinkertainen pehmuste siihen tosin voisi hyvin sopia.

Talveksi viimeistään taidan asetella siihen lampaantaljan pienen lukutoukan pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi.
Hyvin kelpasi toukalle kyllä näinkin.


Tee-se-Itse haitarivalaisin

Olen jo pitemmän aikaan kytistellyt tori.fi -sivuilta ja kirpputoreilta haitarivartisia valaisimia makuuhuoneeseen.
No kyllähän niitä löytyy, mutta kun hinta kappaleelta huitelee kolmessa sadassa ovat jääneet ostamatta. Joten makuuhuone on odotellut oikeita lamppuja ja yöpöytänä on toiminut koivuhylly. 
Sitten sattumalta osui silmiin Ikean Fräck-kylpyhuonepeili, ja kas haitarivarrella vielä (kuva lainattua Ikean sivulta http://m.ikea.com/fi/fi/catalog/products/art/38006200/ ). 
Olihan se pakko kokeilla voisiko tämmöisen kuudensadan euron mielihalun toteuttaa hiukan edullisemminkin, eli vain kahdellatoista eurolla.
Etenkin kun kotona oli valmiiksi kaksi seinälamppua.
Ruuvasin peilin haitarivarren osiin ja pujotin lampun seinäkiinnikkeestä olevasta kolosta varteen paikalleen. Kuin kohtalon johdatuksesta, nämä olivat täydellinen pari (pienen palan mustaa nippusidettä kiilasin koloon, mutta toimisi varmaan ilman sitäkin).
Ikean peilien varret ovat toki kromiset ja kotoa löytyneet lamput harmaat. Ei ihan sellaisenaan vielä näytä ohittamattoman upealta. Vielä.
Mutta kas kun väri vaihtui spraymaalilla mustaksi niin muoto on minusta suorastaan täydellinen. Samaan yhteyteen uudistin yöpöydän korvikkeeksi vielä neljä vanhaa kylpyhuonekoria. Nekin saivat vain mustan maalin ylleen. 
Koreihin saa helposti mahdutettua niin kirjan, kännykän kuin vesipullonkin. Ja silti ovat niin pienet ja keveät ettei niihin helposti kolhi itseään.
Lamput varsineen sopivat minusta aivan täydellisesti yhteen korien kanssa ja olen lopputulokseen ihan supertyytyväinen. 


Vielä pitää asetella seinille lasten taideteokset niin makuuhuone on taas hiukan kauniimpi (ja käytännöllisempi, ainakin syksyn pimeiden iltojen lukemiseen). 



Kylttitehdas

Olen aivan ihastunut vanhoihin emalikyltteihin. Ikävä kyllä niin on moni muukin. Joten tarjonta on niukkaa ja hinnat aika korkeita. Kylttejä on kuitenkin saatava.
Päätin siis perustaa oman kylttitehtaan. Tai ainakin testaamon. Kaivelin netistä ohjeita ja päädyin kokeilemaan sekalaisia metodeja.
Akryylimaalilla testasin ensin. Periaatteessa ihan toimiva, mutta kaipaan sitä emalikyltin kiiltoa.
Päädyin lopulta peittämä kyltin kontaktimuovilla, mutta lopputulos eisilti ollut ihan sitä mitä halusin.
Ameriikan Yhdysvaltojen askartelijat käyttivät omiin kyltteihinsä gessoa... mikä ei totellut kyllä perisuomalaista nakkisormea. Johonkin muuhun juttuun ihan pätevää, mutta tässä meni vain hermot.
Kun maalit oli testattu kaivoin laatikosta laminointikoneen ja päätin testata sillä.
Kylttipohjiinkin käytin paria eri tekniikkaa. Valmiita kontaktimuovikirjaimia tussirajauksella.
Leimasinta mustalle pahville.
Ja eräänlaista käänteissapluunaa. Liimasin kontaktimuovinumeron valkoiselle pahville ja väritin tussilla pohjan mustaksi ja poistin sitten varovasti numeron.
Pinnan kiiltoon laminointikoneen toimi hyvin. Kaunein tuli minusta kun kalvoja sulattaa kaksi päällekkäin. Ensin yksi kerros, leikkaus ja toinen kerros.
Testasin myös kuumaliiman tekemää pintaa, sillä kun saisi pulleutta kylttiin helposti.
Kuumaliiman heikkous vain on siinä että pinnan kiilto himmenee kosketuksesta. Lakkaa ei kotoa löytynyt kuin kynsilakkana, mutta pinta jäi senkin jälkeen himmeäksi (takimmaiset 6 ja 4 kuumaliimattuja).
Omaksi suosikiksi nousi siis pahville tehty ja tuplalaminoitu kyltti. Näistä tuli minusta kovastikin ihania. Muutama löysikin jo heti paikkansa.




Pikkuisen numerokylttien osalta iski jo pieni sarjatuotantomoodi... 😉

Pienessä kyltissä kiilto ja rakenne on jotenkin kauneimmillaan.