Hae tästä blogista

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kylttitehdas

Olen aivan ihastunut vanhoihin emalikyltteihin. Ikävä kyllä niin on moni muukin. Joten tarjonta on niukkaa ja hinnat aika korkeita. Kylttejä on kuitenkin saatava.
Päätin siis perustaa oman kylttitehtaan. Tai ainakin testaamon. Kaivelin netistä ohjeita ja päädyin kokeilemaan sekalaisia metodeja.
Akryylimaalilla testasin ensin. Periaatteessa ihan toimiva, mutta kaipaan sitä emalikyltin kiiltoa.
Päädyin lopulta peittämä kyltin kontaktimuovilla, mutta lopputulos eisilti ollut ihan sitä mitä halusin.
Ameriikan Yhdysvaltojen askartelijat käyttivät omiin kyltteihinsä gessoa... mikä ei totellut kyllä perisuomalaista nakkisormea. Johonkin muuhun juttuun ihan pätevää, mutta tässä meni vain hermot.
Kun maalit oli testattu kaivoin laatikosta laminointikoneen ja päätin testata sillä.
Kylttipohjiinkin käytin paria eri tekniikkaa. Valmiita kontaktimuovikirjaimia tussirajauksella.
Leimasinta mustalle pahville.
Ja eräänlaista käänteissapluunaa. Liimasin kontaktimuovinumeron valkoiselle pahville ja väritin tussilla pohjan mustaksi ja poistin sitten varovasti numeron.
Pinnan kiiltoon laminointikoneen toimi hyvin. Kaunein tuli minusta kun kalvoja sulattaa kaksi päällekkäin. Ensin yksi kerros, leikkaus ja toinen kerros.
Testasin myös kuumaliiman tekemää pintaa, sillä kun saisi pulleutta kylttiin helposti.
Kuumaliiman heikkous vain on siinä että pinnan kiilto himmenee kosketuksesta. Lakkaa ei kotoa löytynyt kuin kynsilakkana, mutta pinta jäi senkin jälkeen himmeäksi (takimmaiset 6 ja 4 kuumaliimattuja).
Omaksi suosikiksi nousi siis pahville tehty ja tuplalaminoitu kyltti. Näistä tuli minusta kovastikin ihania. Muutama löysikin jo heti paikkansa.




Pikkuisen numerokylttien osalta iski jo pieni sarjatuotantomoodi... 😉

Pienessä kyltissä kiilto ja rakenne on jotenkin kauneimmillaan.