Hae tästä blogista

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kivinen sunnuntai

Latasin Nipalan Ipanoiden facebook-sivulle oheisen kuvan pöllöilyistäni.
Kuva sai niin ilahduttavasti huomiota että päätin tehdä tästä ihan oman postauksensa.
Ja mikä parempi kuin sunnuntai Kivisen pöllöilyyn.
Aamusta pyörähdettiin pihalla tokavekaran kanssa poimimassa kiviä. Kourallinen rantakiviä päätyi työstettäväksi.
Työvälineet olivat yhteiset: valkoinen liitutussi ja musta tussi. Työtavat vaihtelivat. Vekaran ranne oli rennompi.
Allekirjoittaneen työskentelyn tuloksena oli muutama erilainen lähestyminen kivien koristeluun.
Yhden pöllönkin tein lisää parveen pörhistelemään.
Oma suosikki tältä päivältä oli kuitenkin varmaan tuo syksyinen puu, jonka ajattelin viedä lahjaksi nuorimman siskon skandinaavisen vaalean ja pelkistetyn kodin koristeeksi.
Mutta tokavekaran kivet olivat kyllä vielä hienommat. 
Vai mitä sanotte?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Tykkää Nipalan Ipanoista

Nää ois nyt facebookissakin. Meinaan Nipala Ipanat. Sielläkin voi tykätä ja seurata.
Ja siellä myös vinkkejä ja juttuja jotka vasta matkalla tänne blogiin. Kuten tänään tämä pino joka työstössä seuraavaksi projektiksi.
Nähdään siellä ja täällä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Putkirunkoa olohuoneeseen

Minulla on vimmainen viehätys kaikkeen metalliputkirunkoiseen kotitalousromuun. Vetää puoleensa kuin muta mukulaa.
Lauantain kirppiskierrokselle lähti mukaan Mies joka ei varsinaisesti koe että kotitaloudessa puuttuisi putkiromua.

Jouduin siis ohittamaan yhden kylppärikärryn, mutta tämän tv-tason kohdalla Mies oivalsi hävinneensä jo ennenkuin peli oli alkanut. Joten läksimme yhdessä kotiin, minä, Mies ja putkiromu.
Kaluste oli siinä määrin kiitollinen tuunatava että pintalevy oli parhaat päivänsä nähnyt ja alkujaankin maalattua puristelevyä, joten tiikkiä ei alttarille uhrattu.
Muutos sinänsä oli se ilmiselvä, mutta lopputulos silti omaan silmään aika säpäkkä.
Runko oli tässä se kaunein osuus, joten sille en tehnyt mitään.
Tuolla alahyllyllä majailee muuten liitutaulumaalilla maalattu lastenhuoneen viirien pakkaus. Pintaan liimailin vaan vesi-liimaseoksella sivun vanhasta kasvikirjasta.
Helppo keino tehdä edullisesti tyyliin istuvaa säilytystilaa vaikka kaukosäätimelle.

Tämmöisiä tänään. Ja pikkuisen muutakin mutta runoilen niistä juttua ensi viikolle. Soon moro.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Taulu kylpyhuoneeseen

Minulla on sunnuntairutiini, kierros kirpparilla tai parilla. Ihan parasta on löytää jotain vanhaa ja tarpeetonta, ja sitten muuttaa se joksikin ihan uudeksi. Ei tosin silti aina tarpeelliseksi, mutta uudeksi.

Viime sunnuntain tarpeettomuustourneella löytyi taulu. Suuri ja näyttävä. Edullinenkin. Ja selkeästi tarpeeton koska siellä lojui.  Ja riittävän suuri kylpyhuoneen seinälle. Joka ei ole suuri, koska talo on pieni. Peruskokoinen seinä.
Mutta eipä mitään, näyttävän taiteen käännyttämiseksi apuun riensivät uskolliset sankarini Pensseli ja Purtilo. Kookosmaalilla mentiin taasen.
Kun pohjatyö oli valmis piti vielä keksiä sopiva tekstitys. Inspiroivaa tekstiä hain. Ja vanhan kylpylän hinnastosta haaveilin. Lopulta vaan toteutin.

Hahmotelman tekstille tein lyijykynällä ja sitten varsinaiset rajat vapaalla kädellä, karskisti tussilla. Sellainen karski emäntä kun olen.
Sitten piti vielä väritellä kirjaimet. Pienellä pensselillä levitettynä liitutaulumaali toimi tähänkin.
Taulu paikalleen. Tadaa, kylpylätunnelmaa.
Tai no, ainakin silmälääkäritunnelmaa. Selkeästi tarpeellista. Ainakin uutta.
Mitäs tykkäätte?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Pikkupöytä

Kuten mainitsinkin, tarttui kierrätyskeskuskäännökseltä mukaan myös pikkuinen pöytä.
Pöytä oli ärhäkän rock, eli varustettu oranssein putkijaloin ja lakkakiiltävällä mustalla pöytälevyllä. Oli siis pakko tarttua pensseliin.

Jalat maalasin mattaharmaalla kookosmaalilla ja pöytälevyn liitutaulumaalilla. Liitutaulu on mustista maaleista suosikkini: tarttuu kaikkeen, peittää hyvin ja kestää pyyhkimistä. Ja väri on syvä mattamusta.
Nyt vielä ihmetellään mihin pikkupöytä kotiutuu. Ehkä lastenhuoneeseen vintille?

Pöytälevyyn voisi vaikka porata reiän johon upottaisi purkin liiduille... hmmm... Olkoon toistaiseksi olohuoneen hyppylavana.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Pikkukärry

Joskus, tai usein, käy niin että heräteostoskierroksella silmä tarttuu johonkin tarpeelliseen turhakkeeseen. Samaten harmillisesti joskus aivot tunkevat väliin.

Tällä kertaa silmät olisivat syöneet Nordalin pikkuisen kärryn,  mutta järki laittoi vastaan. Tai ainakin jätti hautumaan. Erosimme pikkukärryn kanssa haikeissa tunnelmissa.
Heräteostosvaellus jatkui kuitenkin kierrätyskeskukseen,  jossa odotti kuin tilauksesta noutajaansa neonvärinen pyykkikoppa ja pyöräkori.

Ja kaikki tämä vain muutamalla eurolla (ja ehkä yksi pöytä myös mutta ne nyt on sellaisia että tarttuvat lahkeisiin). Ei kuulosta suorastaan ohittamattomalta?
Olin kuitenkin aika varma että näissä on tarvittavat elementit olemassa pikkukärrylle.

Joten, kotona rouskaisin pyykkikoppasta kankaan pois, napsautin pyöräkorin tilalle (nippusiteiden suosiollisella avustuksella) ja suhautin koko komeuden mattamustalla spraymaalilla.

Ja voih, pikkukärry oli syntynyt. En tosin ole varma voiko olla kärry ilman pyöriä... no ainakin pikkukoppanen.
Ja sinne se sitten kotiutui, ruokahuoneen nurkkaan, ja nappasi vielä lehdet huomiinsa.

Ehdottoman tarpeellinen ja välttämätön hankinta, eikö?

Alussa oli Talo

Ensin löytyi Talo.

Talo täyttyi ideoilla, ipanoilla ja touhulla. Niitä oli niin paljon että vyöryvät blogiksi asti.

Ja täältä ne nyt löytää. Ne on Nipalan Ipanat.